 |
| Aleksi Valavuori. Lähde: Twitter.com |
Urheilun monitoimimies Aleksi Valavuori ihmetteli Veikkajat.comin kolumnissaan "Viihdevedonlyönnin APC" totisten betsaajien puheita pelikassoista, otoskoista ja variansseista. Samaan hengenvetoon Valavuori ylistää viihdebetsaamisen iloja. Kyseessä onkin kaksi täysin eri asiaa, jonka Valavuori vaikuttaisi itsekin tajuavan. Valavuori haluaa silti jostain syystä naureskella prosenttibetsareille.
Jossain ihme taskulaskinmaailmassa kasvaneet, itseään suurina vetoguruina pitävät jauhavat otoskoosta, pelikassasta tai varianssista. Jos te kerran olette niin suvereeneja, niin missä ne rahat ovat? Ei ole. 99% näistä vetoguruista menee ensikin vuonna osamaksulla hankitulla autolla töihin, lainailee frendeiltään rahaa vetoihin ja valittaa pientä palkkaansa. Sosiaalisessa mediassa nämä samat jampat jatkavat sitten roolileikkejään ja viljelevät eilen opittuja termejään.
Minä en ole Twitterin betsimaailmassa törmännyyt Valavuoren kuvailemaan euroilla kehuskeluun, vaan yleensä puhutaan yksiköistä ja palautusprosenteista. Tämä on tasa-arvoista kaikkia kohtaan: toinen voi pelata vetoihinsa kymppitonneja, toinen euroja. Tällä ei kuitenkaan ole väliä, sillä eniten betsaajia kiinnostaa yleensä palautusprosentit. Jos pystyt tuotolliseen vedonlyöntiin, olet hyvä vedonlyöjä. Tarkat euromäärät voivat riippua muistakin asioista, kuten muissa töissä saavuttamastaan tulotasosta. Opiskelijabudjetilla on vaikea muuttua päivässä miljonääriksi, sillä edes vedonlyönnissä raha ei heltiä helposti. Oma palautusprosenttini oli noin 102 viime kauden SM-liigasta - siitä voi laskea miten paljon olisi täytynyt sijoittaa, että tienaisikin jotain.
Samoin useimmat pysyvät rehellisinä siitä, ketä ovat. En tiedä moniko näkee itsensä guruna. Jos tuollaisen aseman on saavuttanut, on sellaisen ansainnutkin. Itse olen korostanut blogeissani olevani vasta vedonlyöntiä opiskeleva, blogit+Twitter auttavat vetojen seuraamisessa ja palautteen saamisessa.
 |
| Osuma! |
Ammattimainen vedonlyönti tarjoaa mielenkiintoisen haasteen taistella omalla asiantuntemuksellaan vedonlyöntimarkkinaa vastaan. Harrastuksena sen hyvä puoli on se, että tavoitteessa onnistuminen maksaa itsensä rahassa takaisin. Siinä missä viihdebetsaaja on valmis uhraamaan harrastukselleen vähemmän aikaa ja enemmän rahaa, on prosentteja laskeva betsaaja valmis käyttämään enemmän aikaa jäädäkseen betseistään voitolle.
Ei perusbetsarilla ole myöskään aikaa tutkia kohteita yötä päivää. Meidän tiimi Veikkaajat.comissa tutkii, koska se on intohimomme. Emme ole väittäneet olevamme ammattilaisia, emme edes halua olla. Tämä on meille viihdettä, pala kakkua ja nautintoa. Joku tilaus meidänkin intohimolle ja muutaman euron tipseille tuntuu olevan. Voisiko se olla kuitenkin niin, että tätäkään hommaa ei kannata tehdä niin helkkarin hampaat irvessä ja muista jatkuvia vikoja etsien?
 |
| Jäätävä rekka. |
Kohteiden tutkiminen on vastaavaa viihdettä ja intohimo prosenttibetsaajille. Harva myöskään väittää itseään ammattilaiseksi, jos ei sellainen ole. Valavuoren oma kolumni kuitenkin sortuu siihen mitä se kritisoi: muiden vikojen etsimiseen. Antaa kaikkien kukkien kukkia: viihdebetsaajat rakennella rekkojaan ja prosenttiniilojen vahdata yötä myöten tilastojaan kynttilän valossa suurennuslasin kanssa. Tärkeää on kuitenkin pysyä kartalla siitä, missä mielessä itse vetojaan laittaa. Samoin on syytä pysyä rehellisenä itsestään ja omista tavoitteistaan muille, mikäli vetojaan päättää julkaista vihjeinä.
Valavuori antaa kolumnissaan kuitenkin parhaan neuvon mitä betsaamiseen voi antaa, oli sitten viihdebetsaaja tai prosenttibetsaaja: Älä lyö enempää kuin sinulla on varaa hävitä.
